... kun en kuulemma kirjoita näitä uutisiani kyllin usein. Huh huh! Ei muuta kuin nyt äkkiä kirjoittamaan. Täytyy nyt oikein pinnistellä, että saisi tarpeeksi laadukkaan jutun aikaiseksi (niin, terkkuja vaan sinne sulle!) :) Ei nuo hurtat nyt ole juuri mitään erityistä kaaosta ole aikaiseksi saaneet, joten ei oikein tunnu löytyvän jutun juurta. Jospa siis kirjoittaisin jotain yleistä... vähän mietin tässä, mitä on tapahtunut... hmmmm....

Elänlääkärireissuista

Niin, Armin jalka on nyt sitten tavallaan kunnossa. Joo joo. Se varvas nyt jäi sellaiseksi pitkäksi, mutta muuten tuntuu olevan ok. No, likka on oppinut kyllä sellaisen hypähtelevän kävelytyylin (kävelee, kävelee, kävelee, hyppy, kävelee...), jota tässä nyt kitketään pois. Tässä nyt sitten katsellaan ja kuntoutellaan tuota Apinan kinttua. Lääkäriin ei siis nyt tarvitse mennä, ellei jotain katastrofia tapahdu (kop kop kop – puuta).

Välihuom. Uusia nimityksiä huushollissa: Armi on Apina ja Micke on Aasi.

Sitä ihmettelin viimeisellä eläinlääkärireissulla, että miten ihmeessä nyt käy, kun ei enää tavata toisiamme, siis me ihmiset. Oli tullut jo niin tavaksi nuo lääkärireissut, kun Armihan järjesti niitä ihan itsekin lisää.

No, keksittiin sitten, että tavataan kohta puoliin ja napsastaan Mickeltä pallit pois. Micke ei varmaan riemastu mutta näin tulee tapahtumaan tässä jossain välissä, lähitulevaisuudessa kuitenkin. Ei vaan, tätä mä olen suunnitellut jo siinä vaiheessa kun päätin, että huusholliin tulee narttu. Sohvihan on leikattu mimmi, joten siksi aikanaan saatoin ottaa uroksia (ensin Sälli ja sitten Micke).

Niin, ja onhan tuolla Sohvilla myös tiedossa ainakin yksi eläinlääkärireissu. Sitä en nyt vaan halua ajatella. Katsotaan nyt. Onhan tässä joulut sun muut tulossa.

Sohvissa alkaa jo tuo ikä näkyä (14 ja puoli vuotta), tosin viikko pari sitten, yksi naapuruston ihminen luuli, että se on noin 10-vuotias. Mutta minä tiedän, että ei se näin ole. :(

Illan rutiinit eli Salkkareiden aikaan

No, nyt se alkoi, iltarutiinit. En olisi muistanutkaan jos tätä ei juuri nyt olisi tapahtunut. Greyhoundkaksikko meinaan alkaa riehua joka ilta kesken Salkkareiden katseluni (nyt klo on 19.53). Tämä on aika uusi ilmiö, alkoi varpaan parantumisen myötä. Sohvat ja sermit kaatuilee. Matot on mytyssä. Kamalaa kaaosta! Juostaan ympäri huushollia... niin ja kokoa noilla kahdella on kuin vasikoilla ja huusholli sentään on pieni (pitäisi kai muuttaa johonkin teollisuushalliin). Minä joudun joka kerta keskeyttämään niin Salkkareiden katsomisen kuin noiden otusten meiningin. Sohviakin tuo järkyttää ja se yrittää parhaansa mukaan märistä vasikoille.

Nyt on pakko pitää kirjoittamisessa (ja Salkkareissa) tauko ja lähteä pihalle, että nuo nyt vähän rauhoittuisivat. ....

No niin, tunnin verran siinä ulkoillessa sitten vierähti, mutta nyt täällä on ihanan rauhaisaa. Koirat ovat syöneet ja ovat nyt varsin tyytyväisen oloisia. Niin, no etenkään Mickellä ei nokka kauaa tuhise kun se pistelee sapuskat naamaansa. Sitten kyylää röyhkeänä, josko eukoilta jotain jäisi.

Keisarillinen sukka

Kun tuo jälkikavu nyt muutti omilleen, niin hänellä ei ole vielä omaa pesukonetta ja minä ihan mielelläni pesen näitä pyykkejä. Muuten ei oikein tuo pyykkikorini täyty tarpeeksi tiuhaan tahtiin.

No, lauantaina sain sitten tätä pyykkiä... kaivelin sieltä äärimmäisen likaisen keisarillisen työsukan, se oli oikein mutainen ja mehevän hikinen. Heitin sukan Sohville, se kun on aina ollut heikkona keisarillisiin sukkiin. Se ei riko niitä, ei revi, kuljettelee vaan suussaan häntää heiluttaen, muille muristen. No, ehkä se on jotain tosi tärkeetä puuhaa, tai sitten Sohvi saa jotain nautintoja tuosta. En tiedä enkä halua ottaa selvää. No, tästä sukasta Sohvi oli tosi tosi iloinen, eihän se varmaan enää kuvitellut moisia tehtäviä saavansa. Sohvi kuljetti sukkaa arvokkaasti ympäri huushollia, vahti sitä ja oli hyvin pätevä sukankantaja.

Kummaa väkeä

Ai joo, lauantaina luonani oli sellaiset pienen porukan pikkujoulut. Nämä tämän porukan pippalot ovat aina päihteettömiä, mutta meillä on jokin teema ja pientä ohjelmaa... ja aina hirmuisen hauskaa! Tällä kertaa teemana oli naamiaiset.

Kyllä siinä oli Armi ihmeissään, kun ventovierasta porukkaa lappasi ovesta sisään. Prinsessa Armaadaa taisi ihan pelottaakin, kaiken maailman kummajaista kun tuli sisälle. Niitä omituisia otuksia täytyi ihan haukkua ja kyräillä. Mutta kyllä Armikin sitten pikkuhiljaa rauhoittui. Micke ja Sohvi sen sijaan nauttivat siitä, että huushollissa käy vieraita. No, ovathan ne jo ”isoja koiria” ja tottuneet ottamaan vieraat ilolla vastaan... katsokaas, aina voi saada ylimääräisiä rapsutuksia ja jopa jotakin herkkua. Mickehän kaiken lisäksi halusi osallistua kaikkeen toimintaan ja olla juhlien keskipisteessä. Micken osallistuminen vaan oli sitä, että se tunki itsensä sohvalle ja käpertyi onnellisena yhden ystäväni viereen ja pää ystäväni sylissä otti nokosia.

Tämmösiä täällä tällä kertaa. Ei mitään ihan kamalaa, ihan tavallista arkea vaan. Palailen taas, ennemmin tai myöhemmin!

t. Minna K