Hei vaan kaikille lukijoille!

Olen tässä nyt innokkaasti luutunnut lattioita ja pessyt mattoja, oikein urakalla. Tai rehellisesti sanottuna, en ole ollut varsin innokas, ripeä kylläkin. Ja sekin vaan siksi, että homman laatu oli sitä luokkaa, että siitä oli päästävä erityisen nopeasti eroon.

Katsokaas, tuo Sohvi on mahataudissa, oikein kamalassa mahataudissa. Ja siinä on hurtta, jota ei pahemmin ole taudit vaivanneet, nyt tietenkin nämä vanhuuden vaivat. Mutta tämä mahatauti on ollut sitä luokkaa, että akka ei ole ehtinyt kun pyörittää pesukonetta ja kuurata lattioita. Sohvi kun ei osaa pyytää ulos, niin vanha reppana on sitten sotkenut huushollin kohtuullisen perusteellisesti.

Eilen kävin kaiken maailman asioilla ja samalla reissulla porukoilla (vanhemmillani). No, koirat oli tosi innoissaan, kun saivat olla vapaana ja annoinkin niiden juoksennella siellä porukoiden "lammen takana". No, greyt suorastaan hinkusivat metsään... ajattelin, että sinne sitten ja Sohvikin liittyi erittäin tomerana joukkoomme. No, koska mukana oli Sohvi, niin etenimme kohtuullisen hidasta tahtia... greyt nyt juoksenteli omaa tahtiaan edes sun taas siinä. Välillä piipahtivat kalliolla ja sitten taas akan luokse kamalalla rytinällä. Toki Sohvikin pari kertaa yritti sinkaista näiden perään kalliolle, mutta hyvin nopeasti palasi siihen polulle (varsin leveä ja hyväkulkuinen polku). Yrittipä mummokoira haastaa akan jopa leikkimään... muutaman riehumisliikkeen siinä teki, sitten se taisi tuumata, että "akka on niin kömpelö" ja jätti leikit muiden leikittäviksi.

Mutta siis, koska Sohvi oli mukana, niin oikein satsasin siihen, että se pysyy koko ajan ihan likellä minua. Ja pysyihän se ihan oma-aloiteisestikin. Joten voin olla täysin varma, ettei se päässyt tuolla metsässä syömään mitään käsittämätöntä. Se oli koko ajan muutaman metrin etäisyydellä minusta... lähinnä kyllä siksi sitä vahtaan, ettei se vaan eksy, kun se ei kuule ja se dementiakin vaivaa. Mutta samalla nyt tiedän, ettei se napsinut sieltä mitään sopimatonta.

Toin koirat sitten kotiin ja jatkoin matkaa kauppaan ja samalla kävin jälkikasvua tervehtimässä. Tuo lähtikin matkassani ja lainasi menopeliäni illaksi. :)

Mutta kun astuin kotiin, tiesin heti, että jokin on nyt vialla, tiesin, että jonkun mahassa on jokin vialla. Haju oli hmmm... mullistava. Sohvi-reppana oli tosiaan sotkenut kämpän tuossa mahataudissaan. Ei muu auttanut kun ruveta siivoamaan ja mattoja pesemään.

Iltalenkin jälkeen pesin myös Sohvin. Siksi vasta silloin, kun eihän sitä saa kuivaksi millään eikä vanhaa voi märkänä pihalle viedä. Armilta pääsi jälleen itku, kun se näki Sohvin ammeessa. En tiedä, miksi sitä pitää niin itkeä, jos mummo vähän kylpee. Sitten Sohvi täytyi vielä kammata, kun se on tuollainen kiharapilvi, niin se on kammattava, ettei ole ihan takussa.

No, jokseenkin väsyneenä menin jo iltakymmenen maissa maate. Ja mihin herään, siihen pökerryttävään hajuun... Sohvi oli yöllä johonkin aikaan jatkanut mahansa tyhjentämistä. Ei kun pihalle koirien kanssa ja sitten taas lattioiden pesuun. En ole ihan varma, onko Arminkin maha sekaisin vaan oliko se nyt vaan vähän löysällä. Taitaa olla, ettei siihen kuitenkaan tuo tauti iskenyt, vaikka sitä pelkäsin aamukävelyllä.

Niin, voin iloksenne vain todeta, että kuvia en näistä tapahtumista teille laita. Ette varmaan edes haluaisi niitä nähtäväksenne.

En minä niin piittaa siitä, että Sohvi sai aikaiseksi sotkua ja mattopyykkiä ja tällaista. Minua vaan surettaa ja huolestuttaa tuo meidän oma pikkuinen karvapalleroinen. Ei se kyllä vaikuta mitenkään erityisen sairaalta, vain maha oireilee. Mutta mistä siitä tietää. En tosiaankaan halua, että se menehtyisi johonkin mahatautiin... se on ansainnut jotain paljon, paljon, paljon arvokkaampaa viimeiseksi päiväkseen!

Tällaista tällä kertaa. Nyt lopettelen ja kohtapuoliin lähden shoppaileen Keisarillisessa seurassa. Inhoan kauppoja, inhoan etenkin ruuhkaisia kauppoja. Inhoan ostamista. Niin, olen minä nainen, mutta silti inhoan shoppailua!

Palailen taas, älkää stressatko itseänne!

t. Minna K