No niin,

Armin jalka on kunnossa. Aluksi testailin sitä tällä omalla porukalla tuossa läheisessä koirapuistossa, aluksi sillain ihan kevyesti ja lyhyen aikaa kerrallaan. No, ei ongelmia. Ei ontumista, ei varvas vaivaa, vaikka ruma onkin.

Nyt sitten ollaankin päästy jo tapaamaan sinne samaiseen puistoon Armin ensimmäistä ikiomaa ystävää, Karhua. Ollaan nyt kaksi kertaa tavattu. Harmi, ettei tästä ole kuvia. Laitan sitten tuollaisen pentukuvan Karhusta ja Armista. Niin, takaisin puistoon. Joo, vaikka aikaa edellisestä tapaamisesta olikin jo kulunut, niin pian nuorison ujostelut kaikkosivat. Voi sitä menoa, kun ne temmeltävät! Välillä juostaan kilpaa, välillä painitaan, välillä myös vaanitaan ja sitten taas samaa rumbaa alusta.

2153775.jpg

Karhu ja Armi kesäkuun lopulla. Pieniä vielä.

Micke toki käy välillä kertomassa nuorisolle, kuka on se mies paikan päällä. Muuten se onkin sitten pitkälti siliteltävänä, on se niin hurja. Sohvi tyytyy nuuskimaan ahkerasti. Tosin viime tapaamisella (eilen) Sohvi virkistyi kummasti... ehkä taikasana oli Karhun emännän nakit. Sohvi pummasi häpeämättömästi, antoi tassua, hyppi?!! Ja tepsihän nuo keinot, greyt jäi nuolemaan huuliaan, kun mummo vaan sai nakkeja. Muutenkin Sohvi oli tosi virkeä, tuli oikein hyvä mieli. Se jopa juoksi... no ei tietenkään greyhoundin lailla, vaan sillain kun nyt voi vanhan mummokoiran olettaa juoksevan.

Tänään sain taas töistä eräältä metsämieheltä pupusen takin. Oikein kaunis valkoinen metsäjäniksen takki olikin. Ja irtojalat, niitä täytyi minunkin ja ystäväni perusteellisesti ihmetellä.

No, kotona sitten koko koiraporukka oli ihan innoissaan siitä tuoksusta, mikä pussista neniin osui. Tietenkin minä näytin vähän tuota valkoista karvakorvaa. Micke oli ihan täpinöissään. Armi oli ihmeissään, nenä pelasi. Ja Sohvikin siinä oli ihmeissään muiden mukana.

2153778.jpg

Jäniksenkäpälän tuoksu on kiehtova, tuumaa Sohvi.

Äsken näytin sitten jäniksenkäpälää taas porukalle. Voi hyvänen aika, Micke sai napattua sen kädestäni enkä sitä meinannut millään saada sen suusta pois. No, enhän minä luovuta ja lopulta onnistuin irrottamaan sen käpälän Micken tiukasta otteesta.

2153776.jpg

Hitsin hitsi! Akalla on jäniksenkäpälä mutta miksi se täytyy nostaa noin ylös?

Eipä tässä juuri muuta ole tapahtunut, tai akan muisti ei pelaa. Aika rauhallista on ollut, mitään ihmeellistä kohellusta ei nyt ole sattunut. Vaan palailen taas tuonnempana!

Terkkuja – Minna K