Tosiaan, tänään on viimeinen ilta, jonka saan Sohvin kanssa viettää.

Veimme yhdessä Micken ja Armin mummolaan yökylään, ovat sitten pois huomenna. Sohvi sai istua etupenkillä ja ahkerasti sitä ajaessani silitin. Mummolassa Sohvi sai tietenkin pullaa ja rapsutukset Muorilta ja Äijältä.

Kotimatka sujui samaten Sohvin ollessa tärkeänä repsikan paikalla. Akkaa itketti  Onhan tuon karvaturilaan kanssa pitkä yhteinen taival takana.

Heitimme siinä palattuamme vielä yhteisen kävelylenkin. Sohvi sai olla koko lenkin irrallaan. Tiedän, tiedän, ettei koirat saa olla irti, mutta ajattelin, että nyt saa. Sohvi olikin lenkillä erittäin hyväntuulinen ja tarmokas, ihan hölkkäsikin, välillä se taisi kyllä ihmetellä, että missä luupäät on. Lenkkeillessämme satoi lunta, ja sekös oli mukavaa. Sohvi on aina pitänyt lumesta... ja olihan se niin suloinen kun pörröturkkiin jäi lumihiutaleita somistukseksi.


Nakit ja muut herkut maistuivat Sohville.

Iltaruuaksi olin varannut Sohville lempiherkkuaan maksalaatikkoa ja Sohvi saikin syödä koko rasian ihan yksin. Ihan ensin, alkupalaksi, Sohvi sai nakkeja maistuvia ja jälkiruuaksi juustoa. Ei haittaa, vaikka vanhalle tulisikin vahinko yön aikana, ei haittaa ollenkaan.


Sohvi - 14 vuotta 8 kuukautta ja 2 viikkoa.

Nyt Sohvi on jo nukkumassa. Toivottavasti sillä on ollut ihan kiva viimeinen päivä: autoajelua etupenkillä, mummolaa, iltalenkki irrallaan ja Sohvin vauhdilla, herkkuja iltaruuaksi, rapsutuksia ja jutustelua. Niin, eihän se kuule, mutta kyllä se varmaan näkee, että akka kovin höpisee.
Huominen on pian, mutta en nyt mieti sitä. Itkettää.

- Minna K