Tänään sitten tuo pikkupentunen täytti 1 vuoden. Saatiin pikkulikka siis neitokaisen ikään. Mickekin on tainnut huomata, että Armista on kehkeytymässä nuori nainen... ja muutama muukin koiramies on Armia sillä silmällä katsellut, tai oikeastaan kuuluu kai sanoa, että ”sillä nenällä haistellut” . Armia moinen tunkeilevuus järkytti ja se oppikin hyvin pian näyttämään hammasta moisille nuuhkijoille.

Aamusella onnittelin Armia ja annoin koiruuksille herkkupullat (korvapuustit) aamupalan lisäksi. Olivat varsin hämmästyneitä, molemmat. Aamu oli erilainen kuin tavallisesti.

Kun saavuin töistä, niin postiluukusta oli putkahtanut Armille paketti. Sitäpä sitten avaamaan... en antanut Micken tuota avata, koska sehän oli Armin lahja. Ja mitäpä paketti pitikään sisällään? Tosi upeat punaiset nahkavaljaat Bingo-isältä, Matti-veljeltä ja kumppaneilta Mommilasta. Kiitoksia Leila ja Keksa! Valjaat on kerrassaan hienot. Armi niitä nuuski hyvin tarkkaan... sitten jo lähdettiin liikkeelle, uusissa valjaissa tietenkin. Ensin Armi oli ihan TÄH! Mutta tajusi miltei saman tien, että nuo valjaathan on ihan mahtava juttu.

Sitten ajettiin mummolaan, tuonne juhlapaikalle. Ensin koirat kohelsivat ihan vaan keskenään. Kunnes vieraita alkoi saapua. Muori ja Äijä tuolla tietenkin olivat... ja paikalle pyyhälsivät Miikka ja likat, tietenkin. Vakioporukka siis.

Luupäät juhlatunnelmissa.

Mitä oli juhlissa sitten tiedossa? No, Armi sai akalta ihan oikean jäniksenraadon (työkaverilta saatu, ilman lihoja). Siitä likka oli ihan hämmentynyt. Mikä tämä on? Haisee mielenkiintoiselta, mutta vähän kummalta. Otettiin sitten muutama veto käsivieheellä ja sillä jäniksellä. Siinä kyllä juoksi muutama muukin tyttönen Armin lisäksi.

Armin lähtö vieheen perään.

Sitten päästettiin Micke sisältä katsomaan tätä touhua tuttua. Mitä teki Micke? Nappasi heti vieheestä kiinni ja kiikutti sitä suussaan syömismeiningillä kauemmaksi. No, akka tietenkin roikkui jänösen toisessa päässä, mutta kyllähän se Micke siitä palasen irti kiskoi ja jotakin mahaansa sai.

Koitettiin sitten vielä, että kuinka vanha mies (siis Micke, ei suinkaan Äijä) juoksee käsivieheen perässä. No, kauhealla vauhdillahan se. Tempasi myös koko vieheen, sen jäniksen riepuineen, suuhunsa ja kiskaisi, naru katkesi ja Micke luikki saaliinsa kanssa sivummalle. Kyllähän akka kävi jäniksen taas ottamassa pois Mickeltä, ikävä ihminen kun on.

Yllätysnumerona juhlissa oli taikuutta Taikuri-Nooran esittämänä. Juhlayleisö oli  ihmeissään, sen verran vaikuttavaa tuo Taikuri-Nooran esiintyminen oli. Hienoa! Tässä vinkki ohjelmanumeroksi kaikille juhlia järjestäville.

Sitten pian olikin juhlat juhlittu. Miikka ja likat suunnisti kotiinsa. Akka alkoi pakata koiria autoonsa... vaan mitä teki Armi? No, ei tehnyt elettäkään lähteäkseen kotiin. Kun sitten vihdoin se saatiin ulos, niin jo tilaisuuden tullen livahti takaisin sisälle, ryntäsi Muorin ja Äijän makuuhuoneeseen, hyppäsi sängylle ja pisti maate. Ihan Sohvin elkeitä siis. No, pakkohan sen oli kuitenkin sitten mukaan lähteä, akka kun on niin ikävä ihminen.

Tämmöinen oli Armin 1-vuotispäivä. Seurataanhan taas, miten Armin ja Micken elo jatkuu. Toisistaan ne ainakin tykkää ja on kiva, että niitä on kaksi. Kyllä koiraseuralainen aina akan seuran voittaa.

t. Minna