Sen merkkinä ihan ensimmäiseksi on koirat madotettu ja sitten rokotettu. Eläinlääkärireissu sujui tuttuun tapaan, molemmat vinkuivat odotushuoneessa. Armi siksi, että olisi halunnut sieltä pois. Micke siksi, että olisi halunnut päästä heti sisälle. Armi käyttäytyy ilmeisesti tyypillisempään tapaan, sillä harva koira kaiketi eläinlääkäristä pitää. Micke on kuitenkin tässäkin asiassa niin micke. Se rrrrakastaa eläinlääkäreitä... on ihanaa kun eläinlääkäri tutkii. Tälläkin reissulla Micke oli niin onnellinen tuolla lääkärin tiloissa. Se tuijotti häntä heiluen herkeämättä eläinlääkäriä kun tämä täytti rokotuspiikkiä. Hassu poika tuo Micke! Mutta tässä tapauksessa todella helppoa ja kätevää.

Tämä söi talvikenkäni... no onhan kevät!

Ja niin, mun täytyy myös kertoa, kuinka tämä hölmö kaksikkoni on oppinut jotakin. No joo joo, tosi on, ei ne nyt pelkkiä pahojansa tee. Katsokaas, viikottaisilla metsälenkeillä Sonjan ja Karhun kanssa kaksikkoni on omaksunut jotakin. Meinaan kun Sonja on opettanut Karhulle kontaktin ottamista, niin luupäät oppivat tuon myös. Ryntäävät heti Sonjan luo kun kuulevat ”tsit tsit” -äänen... silloin saa namia. Ja hei, tämä toimii myös akan kanssa. Näytin tämän Muorillekin, ja kyllä vain, kuullessaan tuon äänen, ne tulevat eteeni, tuijottavat naamaani ja saavat namit ja kehut.

Kontaktia, kontaktia!

Micke on hypnoottisessa väsymyksen tilassa.

Haaaaaukotus!

Ja keväästä, se on tulossa kohisten. Liuksialan pellolla Kangasalla on ollut jo monta päivää laulujoutsenparvi. Ensimmäinen leskenlehtikin on jo poimittu. Lokit lentelee sankoin parvin. Mummolan lammessa sorsat pitävät peliään... Myllyniityn puro alkaa olla lähes kokonaan sula, kovat kohinat jo.

Ei kun aurinkoisia päiviä vaan kaikille!

t. Minna