Akalla on mahdoton vauhti päällä ja koko ajan jotain menoa ja miettimistä . Moinen häiritsee pahasti uutisten päivittämistä. No, tulevaisuudensuunnitelmat vievät oman aikansa, paljon tuolla saralla on tapahtunutkin. Toivottavasti tapahtuu jatkossakin. Nämä asiat ei kyllä tänne kuulu, joten se noista jutuista.

Ikäviä asioitakin on sattunut. Mummoni poistui keskuudestamme torstaina 28.5. Toisaalta, Mummo oli äärimmäisen huonossa jamassa, joten Mummolle tämä lienee helpotus. Mutta ei tästäkään sen enempää.

Eihän tämä mikään ”minnan kaikkien tapahtumien uutisointipalsta” ole. Siis siirrytään koirauutisiin ja muihin eläinjuttuihin...

Hevostelua osa 2.

Niinpä niin. Perjantaina oli taas vierailu Tiina-serkulle. Akka otti mukaan yhden Miikan likoista, sen nuorimman eli Reetan ja vielä tuon Armin. Armin siksi, että se joskus näkisi maailmaa ilman henkivartijaansa. Huomaisi tuo Prinsessa Armaada, että joskus täytyy pärjätä elämässä ilman Mickeä.

No, päästiin Tiinalle. Ensin esiteltiin lapset, kun nythän tässä joka mukula sai uusia sukulaisia. Pikkuserkkujahan nuo ovat keskenään. Sitten likkapikkuserkukset menivätkin jo omia menojaan. Nyt akka tapasi myös Tiinan pojan, Artun. Arttu ei niin tyttösten touhuista piitannut, keskittyi enemmänkin pelaamaan. Terkkuja joka mukulalle!

No, serkukset lipitti tietenkin kahvetta, likat meni menojaan ja samalla Armi sai vähän pärjätä itsekseen. Reeta toki sen perään katsoi, mutta eihän Armi minnekään lähde ilman Mickeä vieraassa ympäristössä. Ja ihan hyvin tuo pärjäsikin vaikka ympärillä hääräsi jos jonkinlaista koiruutta. Vitsipilli sen välillä hätisti akan auton takaronttiin... mutta kyllä se sieltä aina poiskin tuli.

No, sitten tuli ratsastuksen vuoro. Ensin tietenkin Mira-mussukkainen-lempparihevoseni piti harjata ja jalat, no hyvä on, siis kaviot, puhdistaa semmoisella kaviokoukulla. Ja näin akka teki. Ajatelkaa! Jos joku olisi sanonut vielä vuosi sitten, että akka nostelee hevosen jalkoja, niin vastaan olisin vängännyt. Sitten Miralle laitettiin niitä juttuja päähän... hmmm... siis ei muisti nyt pelaa... Kuolaimia Mira ei kuitenkaan käytä laisinkaan, sillä on sellainen kevyempi varustus kuin hevosilla yleensä... riimu. Tiina jelppii tuonne kommentteihin tarvittaessa. Ja sitten satulointi. Siinä akka teki pienen virheen solkien kanssa, mutta siis pienen vaan. Tuo oli korjattavissa.

Sitten lopulta Mira oli valmis ratsastettavaksi. Nyt akka kiipesi sinne ilman jakkaraa. Akka myös pysyi siellä. Hämmennys valtasi akan mielen, kun lähdimme liikkeelle ja Tiina ei enää taluttanut. Kääk! Akka oli siellä ylhäällä ihan itsekseen. Tiina otti Armin hihnaan ja sitten mentiin. Armi taisi ällistyä, kun akka olikin sen järkyttävän, Mickeäkin suuremman olennon selässä. Ja akalla oli päässäkin jotain kummaa.

Siinä sitten mentiin. Mira taisi akkaa välillä vähän kokeilla, heti pian Mira päätti mennä ojaan. Kyllä akka sen sieltä lopulta pois sai. Sitten yhdessä välissä Tiina jollain jipolla sai Miran hölkkäämään, onko se sitä ravia?... huh huh! Silti akka pysyi kyydissä. Tällä kertaa lenkki kesti tunnin verran... niin, kyllä vain Tiina ja Armi liikkuivat jalan.

Sitten Tiina joutui ottaan Miran talutukseen. Piti meinaan ohittaa kotipiha ja Mira meinasi, että sinne. Mutta kun piti sieltä metsästä hakea lapsia (jotenkin ne oli sinne kirmanneet). No, mentiin sitä tietä sitten ja likat tulivatkin vastaan. Sitten olikin Reetan vuoro hypätä ratsaille. Ja siellähän se istui niin kuin olisi aina istunut :)

Reeta ja Mira.

Meillä oli siis oikein kiva perjantaina ja kyllä se Reeta ainakin sanoi, että lähtee uudestaankin.

Hellettä ja mökkeilyä

Sunnuntaina oli oikea hellepäivä  ja siis oiva päivä poiketa mökillä.

Micke ja Armi luttaa.

Sohville kuuluu varmaankin kiitos siitä, että Armi on mökillä hurmiossa. Likka on ihan intona järveen. Se oli niin touhuissaan, että sai Micken liittymään vesikohellukseen mukaan. Tästä voitte katsoa pienen videopätkän, kuinka hurtilla oli hauskaa. Vesitouhuilun jälkeen sitten oli lekottelua ja pahantekoa. Joo, Micke intoutui kaivelemaan kuoppia sinne tänne (älä kerro Äijälle). Armi vielä yllytteli. Miettikääpä, kun märkä koira kaivaa kuoppaa, miltä se näyttääkään sen jälkeen? Niin, santaa ja multaa oli joka paikassa. Ja Micke mokoma kehtasi kitistä kun ei päässyt mökkiin sisälle (sohva tahi sänky) päivänokosille. Ei muuta kuin veteen ne piti saada uudestaan.

Tämmöistä täällä on tapahtunut nyt viime päivinä. Lisää juttua tulee taas!

Aurinkoisia päiviä vaan teille kaikille, älkäähän polttako itseänne auringossa!

t. Minna