Aika suorastaan rientää ja uutiset on taas ajastaan jäljessä. Niputetaanpa tähän nyt, mitä vielä akan muistista löytyy. 
No niin, akka ilmoitti Pikkulikankin sitten ratakauden alkajapisiksi Hyvinkään virallisiin harjoituksiin. Tultiin vapunvietosta sitten kotiin jo lauantaina, että ehdittiin pakata Armille reppu yms. Ja sunnuntaina 3.5.2009 sitten suunnattiin auton nokka kohti Hyvinkäätä.
Paikan päällä tavattiin pari velipojistakin, Matti ja Teppo. Sukuominaisuuksina sisarusparvella taitaa olla mahtavat korvat... Armi tosin esitti taas niin prinsessa, niin prinsessaa ja piti korvansa visusti niin kuin greyhoundin korvansa tulisi pitää. Myöskin kasvattajat Mari ja Asmo sekä Armin toinen omistaja, suloinen kummipoikani saapuivat paikalle.
Miten Armilla ensimmäinen rataan tutustuminen sujui?
Akan tyypilliseen säkään maalikameran kanssa oli jotakin hämminkiä. Niinpä nämä aloittelevat juoksijat laitettiin heti harjoitusten alkuun ja totta ihmeessä Armin vuoro oli ensimmäisenä. Armin siis piti lähteä akan käsistä (hand slip) konevieheen perään... no kyllähän se lähtikin. Mutta kääntyi miltei saman tien takaisin lähtösuuntaan. No, se oli siinä. Loppuaikana katseltiin sitten katsomon puolelta sitä viehettä ja radalla juoksevia koiria.
Kisakopankin Prinsessa sai.
Ei tässä nyt muu auta kun Prinsessan pitää vähän kasvaa ja opetella pikkuhiljaa tuota koneviehettä. Marin kanssa laadittiin jo toimintasuunnitelma. Seuratkaahan vaan, miten tässä nyt Armin kanssa käy.
Micken vointi
Micken tikit yms. ”siellä niin” parani vallan mainiosti. Eläinlääkäriltä saamieni ohjeiden mukaisesti poistin sen laastarilapun huolellisesti rasvomalla. Kerran-pari laastarilappu kuitenkin hieman nipisti poitsua. Se mulkoili akkaa niin sydämistyneenä, ettei sitä voisi koirasta uskoa.
Micke-parka oli jo aivan masentunut, koska joutui olemaan kytkettynä ja pitkälti kuonokoppa päässä niin kauan. Akka luuli jo, että Micke on todella sairas... ja mittasi kuumeen. Ei mitään. Tosin Micke oli nuollut sitä tippaletkun kohtaa kintussansa, se vähän punoitti. Mutta akka kuvitteli senkin päässään ihan hirvittävänä vaivana... ei hätää!
Tämän viikon maanantaina sitten eläinlääkäri poisti tikit ja totesi kaiken muunkin olevan kunnossa. Muori kysyi akalta jälkikäteen, miten Micke suhtautui eläinlääkäriin. No, totuttuun tapaanhan tuo. Akka poltteli siinä ulkona paheitaan ja Micke tuijotti eläinlääkärin ovea vinkuen ”sisälle, sisälle”. Ja pääsihän se sinne ihanien ihmisten paapottavaksi. Micke pitää siis edelleen tuota paikkaa huippupaikkana!
Nyyyyyyyh... päästäkää mut jo eläinlääkäriiiiiin!
Ulkoilua tiistaina
No, eläinlääkärin luvalla akka ja koirat lähti sitten tiistaina heti mummolaan ja siitä metsään juoksenteleen. Micke teki juonimiset. Meni metsänrajaan hädilleen... ja sen jälkeen sinkaisi metsään täysillä, ja tietenkin Armi säntäsi Micken perään... se tarkoittaa, että myös akka sinkaisi noiden perään. Ei ne kauas menneet, juoksivat vaan baanaa innoissaan, söivät hirven tuotoksia ja sitten vähän nuuskimista ja kirmailua.
Karhun kanssa keskiviikkona
Eilen sitten päästiin vihdoin vakiometsätielle Karhun kanssa koohottaan. Ja kyllä se menoa olikin. Jopa Micke innostui aika ajoin osallistumaan joukkohälinään. Sonja sen sijaan oli akan pitäessä taukoa uurastanut itsekseen ja hankkinut tyylikkään istumapaikan meille tuonne kääntymäpaikkaamme. Kyllä nyt kelpaa.
Torumista torstaina
Tänään tuo niin "masentunut" Micke intoutui hyppimään sohvilla täällä kotosalla siis. Koohotus oli melkoista, koska Armihan liittyy tuohon hirvittävään pomppimiseen salamana, ja akan oli taas ilkeänä puututtava asiaan.
Tämmöisiä täällä on tapahtunut. Ja tositarinat elämästämme jatkuvat taas tuonnempana.
Malttakaahan odotella taas seuraavaa uutispätkää!
t. Minna K
Kommentit