Armi kävi taas harkoissa

Akka vei viime keskiviikkona Armin jälleen harkkoihin. Lähtö kotoa oli hankalaa. Armi kun ei olisi halunnut lähteä yhtään mihinkään. Se makasi sohvalla, laitoin remmin ja innostin lähtemään... se siirtyi kyllä, tyynyllensä makaamaan. Ja se teiniprinsessan ilme, mikä sillä oli taas naamallaankin. Ei hyvänen aika sentään. Lähtöä hankaloitti vielä Micke, joka mielellään lähtisi aina ja kaikkialle, kun tuo tietty mystinen reppu (kisareppu) otetaan mukaan. No, kun ei niin ei. Mickeähän ei voi radalle viedä, se huutaisi varmaan itsensä raadoksi. Jotkut varmaan muistavatkin, millainen Micke oli kisa-aikoinaan radalla. Kamala!

No, päästiin Armin kanssa sentään rappukäytävään ja siihen se sitten jämähti ja katseli ihan hyenaana, että meinaako akka tosissaan viedä hänet jonnekin ilman Mickeä. No, aikansa siinä jumpiteltuaan, akalla meni hermot. Huuto Koira kainaloon ja menoksi. Akka oli jo tuossa vaiheessa hiestä märkä.

No, radalla Armi virkosi ja taisi jopa muistaa, että tämähän on se juttu! Jälkikasvukin saapui paikalle katsomaan pikkulikan harjoituksia. Meidän vuoro oli jo toisena, joten ei siinä kauaa katseltu radalle. Sen verran kuitenkin, että akka totesi, että Vesku Vesinokkaeläin saa jäädä autoon. Nyt ei enää tarvita henkilökohtaista viehettä. Armi risti korvansa heti kun koneviehe pärähti käyntiin ja suuntasi katseensa radalle... ja jopa tempoi remmissä.

Ja sitten tuli meidän vuoro. Tarkoitus oli laittaa Armi juoksemaan avoimen kopin läpi ja matkana 280 m. Olihan tämä likan ensimmäinen ”oikea ratakierros”. Vähän akkaa jännitti, mahtaako prinsessa lähteä vieheen perään sieltä kopista. Mutta kun pärinä läheni, Armi risti jälleen korvansa ja hops – sinne lähti. Ja ajoi hienosti koko 280 m. Sitten se vieheenhapsotus pudotettiin siihen pysäytysalueelle, Armi oli hetken, että ”mikä raato tuossa liikkumattomana makaa”... ja moottori jostain syystä senkuin pöristeli eteenpäin... sinnehän tuo likka singahti ennen kuin akka sai sen kiinni. Eli se juoksi heti saman tien toiset 280 m. Ja ilolla, se juoksi niin ilolla, että turha akan on miettiä, että se on ihan pilalle hemmoteltu... no kotona on eri juttu.

1247773791_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

TSGK:n harkoista 15.7.2009. Armi pinkoo radalla. Kuva: Anu Lahdenpohja

1247773883_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

TSGK:n harkoista 15.7.2009. Armin juoksuhymy on niin suloinen. Kuva: Anu Lahdenpohja

No, akka soitteli tietenkin Marille (kasvattajalle) ja jutusteli tästä. Armin varpaat ja muu kesto mietitytti, koska sehän on pieni vielä eikä ole radalla juossut aiemmin kuin sen puoli kierrosta. No, huolelliset lenkitykset sitten vaan ja muut toimenpiteet. Seuraava päivä kertoi sitten, miten tuossa lopulta oli käynyt. Ei mitenkään. Armi ei ollut mistään jumissa, varpaat olivat kasassa ja likka iloinen kuin mikä. Hyvä juttu! Hymy

Niin, palataan vielä keskiviikkoon ja harkkapäivään. Kun pääsimme kotiin, Micke murjotti. Se ei edes katsonut akkaan päin. Armia sentään tervehti, aika lyhyesti. Sitten se meni maate murjotteleen. Voi vanhaa koiraäijä parkaa... ei pääse radalle ei, vaikka halua löytyisi.

Koirien huvituksia

Mutta on koirilla sitten ollut yhteistäkin huvitusta. Micke on nykyään ihan hassu ja lieneekö ottanut Armista mallia, mutta se on ihan mahdoton vesipeto nykyään. Ja muutenkin aivan hulvaton tapaus! Alkuviikosta poikettiin mökillä ja jälkikasvu oli mukana. Tuo sai yhytettyä Micken pahanteosta. Jostain syystä mökin seinän vieressä on kohta, jota Sohvi jo aikoinaan kaivoi. Nyt sitä kaivaa Micke, vaikka tasan tarkkaan tietää, että se on EI-juttu. Aina kun silmä välttää. Katsokaapas vaan oheista videopätkää ja etenkin Micken naamaa siinä alussa.

Porukoillakin ollaan poikettu ja sama hulvaton meininki jatkuu sielläkin. Vesimelskausta ja juoksua. Se on vanhan greyhoundin elämää, ja tietenkin likan myös. Porukoiden pihalla, siellä varsinaisen lammen takana, on sellainen pieni kuoppa, johon kertyy vettä. Siellä on mukava lutata. Vilkaiskaapa vaikka itse tästä.

1247819140_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Mummolan lammessa jäähdyttelemässä.

Liian kaunis päivä jäädä sisälle kirjoitteleen. Jutut siis jatkuvat taas tuonnempana! Mukavia päiviä kaikille!

- Minna