No niin, jo vaadittiin taas kuulumisia, joten tässä niitä tulee. Viime viikko oli jotenkin epäonninen noiden koiruuksien kanssa. Tai oikeastaan Armin kanssa. Ei kun selostamaan...

Hännän heilutusta

Alkuviikosta kun tulin koulusta kotiin, niin iloiset koirat olivat tietenkin vastaanottamassa ja hännät heiluivat. Ei siinä mitään, ainahan ne tuollaisia ovat, mutta Armilla oli hännänpää auki ja kun se heilutti häntäänsä, veri roiskui aina naamani korkeudelle saakka. Etenkin eteisen seinä oli kuin punaisella pensselillä sudittu. Apinataidetta. No, ei mua naurattanut. Apinataiteen siivoaminen oli ikävää puuhaa.

No, seuraavana päivänä sama juttu, mutta ei enää niin voimallista maalailua. Armi on vielä sellainen apina, joka taittuu lähes kaksinkerroin, että pääsee häntäänsä käsiksi. Mutta nyt häntä on kunnossa.

Nuo häntäjutut on semmoisia, että ne tulee varmaan siitä, että iloinen koira heiluttaa häntäänsä ja häntä osuu esim. seinän kulmaan ja aukeaa. Tämä kun ei ollut ensimmäinen kerta tässä huushollissa.

Vieras pohjoisesta

Meillä kävi täällä tiistaina "luokkakaverini" Nina, tyttö pohjoisesta. Käytiin kävelyllä koirien kanssa. Metsätiellä, että Nina sai tutustua hitärvikärpäsiin, meistä niin ällöttäviin olioihin. Pohjoisen plikka ei ollut millänsäkään, eihän nuo edes pistä tai pure. Ja koti-ikävän lienytykseksi Nina sai valita itselleen oman nimikkoporon. Nina valitsi Micken. Hymy

Armi kaatui ja teloi varpaan välin ja polvensa

Häntä tuli siis kuntoon hyvinkin keskiviikoksi ja ei kun harkkoihin. Armi oli saanut juoksuseuraakin Freyasta ja Gimlistä. Eli luvassa olisi ollut ihan kiva 280 m:n ryhmäharjoitus...

Lähtö sujui ihan hyvin. Ja ensimmäinen suora. Mutta sitten akalla sydän meinasi pysähtyä, Armi pysähtyi kesken juoksun kaatumiseen... ja kun akka sitä haki pysäytysalueelta se ontui. Ontui niin, ettei juuri varannut toiselle takajalalle lainkaan. Sydän kylmänä akka vilkaisi, kumpi jalka... no se oli se ehjä jalka. Huh huh! Silminnäkijäiden puheiden perusteella se törmäsi mahdollisesti toiseen juoksukaveriinsa, kaatui, liukui ja se oli siinä. Se ei enää yrittänyt edes lähteä juoksemaan.

No, ei hätä ollut niin paha kuin akan ensimietelmät. Radalla sattui oleen eläinlääkäri, joka kopeloi Armin kintun läpi, suurkiitokset! Ei mitään järisyttävää! Pelkkiä reikiä lähinnä. Reiät hoitelin kotosalla ja ne ovatkin jo paranemaan päin. Tämä viikko pidetään kuitenkin vielä taukoa harkoista. Sitten katsotaan tilannetta.

Ratsailla

Lauantaina akka lähti sitten taas Koskin kautta Tiina-serkulle hevostelemaan. Koskista akka nappasi mukaan Reetan ja myös Noora lähti katsomaan tätä touhua.

No, Tiinalle olikin tullut perunannostoa, joten akka joutui (sai) hoitamaan ihan omin päin. Eli ensin Minttu ja Voitto sinne takatarhaan ja portti kiinni. Samalla tuli estää Miran sinne meno. No, tuo onnistui ihan hyvin. Voitto oli taas pieni hevonen ja pällisteli porttia liikkumatta. Mutta kun sitä vähän työnsi, niin sinne se köpötteli äitinsä hoiviin.

Sitten piti saada Mira kiinni ja se piti harjata ja kaviot puhdistaa. Akka sai sen kiinni, kun taskuissa oli porkkanoita. Harjauskin sujui. Mutta kavion puhdistuksessa se alkoi jumpitella viimeisen kavion kohdalla. Ööö... lopulta akka ratkaisi porkkanan palalla tuon jumpittelun. Tämän jälkeen Miralle riimu, ohjat ja satula. Satulan kävi Tiina tarkastamassa, koska siinä akka aina jotain sohlaa.

Ja sitten liikkeelle sitä pientä maantietä pitkin. Ensin akka ratsasti Miralla. Pienten kokeilujen jälkeen tuo sujui oikein hyvin. Ratsastettiin sellaista pientä maantietä, soratietä pitkin aikamme, likat käveli/hölkkäili mukana. Mira kun intoutui jopa ravaamaan hetkisen. Sitten vaihdettiin suuntaa takaisin päin ja Reeta hyppäsi ratsaille. Ja hyvin tuo jo Miran kanssa pärjää, ei tarvinnut taluttaa. Toki akka skarppina siinä koko ajan oli, mutta Mira oli kiltisti. Loppupätkästä sitten Reeta antoi Nooralle vuoron. Nooralla ei Mirasta kokemusta olekaan, joten Reeta talutti sitten tätä kaksikkoa. Hyvin meni koko reissu. Tässä pieni videopätkä Reetan ratsastuksesta ja tässä Nooran ratsastuksesta.

Likat ehti olla hetken myös pikkuserkkujen seurassa kun akka hoiteli Miralta varusteet pois ja sitten harjaus. Ja Minttu ja Voitto pääsivät takatarhasta myös pois. Oli kivaa huomata, että akka pärjäsi ihan ilman Tiina-serkkua. Kiitos serkku-hyvä luottamuksesta.

Mökillä

Ratsastusreissun jälkeen akka haki kaverinsa keskustasta ja ei kun suunta taas mökille. Ei kun tuli grilliin ja makkaraa :) Sitten jo sauna lämpiämään. Tuttua mökkeilyä siis. Järvessäkin tuli vielä käytyä monta kertaa vaikka vesi oli vaivaiset 15 astetta. Oltiin tuolla kaksi yötä ja vasta maanantai aamuna oli paluu kaupunkiin edessä.

Koirakaksikkoni

Tänään Micke on taas liponut tuon Armin kiireestä kantapäähän. Ihan tosi! Se nuolee koko Armin kauttaaltaan, alkaa naamasta, sitten mahaa ja lopulta tietenkin se tavallinen paikka. Armi makasi reporankana selällään aivan autuaana. Rasittavaa lutkutusta! Tätä ei olekaan aikoihin tapahtunut, mitä ihmettä nyt taas?

Ja lenkillä Micke oli erilainen kuin yleensä. Sehän ei piittaa juurikaan muista koirista, mutta nyt se rähisi parille vastaantulijakoiralle. Mitä mitä mitä?

Kirjoituksia seuraa taas jossain vaiheessa! Nauttikaahan raikkaasta syysilmasta!

- Minna