Tässä on syksy taas aluillaan ja puissakin alkaa jo lehdet kellastua. Akka tykkää... paitsi muistin eilisillan lenkillä, että on syksyssä jotain ikävääkin – hirvikärpäset!

Ratsastamassa

Tiistaina olin Tiina-serkulla jälleen ratsastamassa. Tässähän onkin ollut nyt pitkä tauko, hevoset olivat laitumella koko kesän. Mutta nyt ne ovat kotona ja hetihän sitä piti lähteä kokeileen. Koirat jätin tällä kertaa kotiin. Armilla kun on keskiviikkoisin harkat, niin tiistait saa olla sellaisia vähän luppoisempia päiviä niille.

No, Tiina-serkku oli ajatellut, että hän ratsastaa Mintulla, mä ratsastan Miralla (tietenkin) ja että Voittokin pääsee lenkillemme mukaan ihan irrallaan. Lenkki kulkikin sellaista mukavapohjaista metsätietä, tuonne oli autolla ajo estetty. Siispä sinne sitten.

Akka, aloitteleva ratsastaja ratsasti siis Miralla, tuolla kokeneemmalla, ihanalla ja rauhallisella hevosella. Tiina ratsasti Mintulla. Tässä taas on päinvastoin kokemuspuoli. Minttu on aloittelija ja Tiina se kokeneempi. Mintulla ei ole noin vuoteen ratsastettu ja silloinkin jotain kutisen kertaa. Mintullahan oli tässä äitiyslomaakin. Voitto-varsa sitten pääsi elämänsä ensimmäiastä kertaa lenkille mukaan.

Siinä leppoisasti ratsasteltiin, oli oikein mukavaa. Hevoset kulki mukavasti, rauhallisesti. Siinä tulee vastaan sitten sellainen vaijeri, joka pitää kiertää metsän kautta. Hyvin sujui. Hyvin sujui paluukin siihen vaijerille saakka.

Näin Tiina kommentoi asiaa toisaalla:

”Kerrottakoon siis muillekin, ett... Lue lisäää Voitto ei osannut kiertää vaijeria mikä on esteenä tien yli, ja tuli siitä yli hillityllä kuperkeikalla, jota taas Mira säikähti hirveesti, kun oli juuri rauhassa haukkaamassa ruohoja (yhtäkkiä sivusilmässä joku pyörähtää... tiikeri???). Mira säntäsi täysin yllättäen laukalla eteenpäin ja Minttu ja Voitto kiihdytti perään paniikissa. Ja kaarsivat tietenkin isolletiellepäin. Minnalta jalustinkin katosi ja tietenkin ohjat pitkänä. Minä karjun ohjeita ja kiskon samalla Minttua stoppiin. Saipa se Minnakin Miran seis ennen isoa tietä eikä Voittokaan lähtenyt kekkaloimaan yksin. Sit hengitettiin ja käännettiin suunta kotio. Eipä hätiä. Kaikki pysy kyydissä ja onnellisia oltiin. Jos aina menee kaikki kommelluksitta, niin ei mitään opikaan!! Minnalle täys kymppi selässä pysymisestä ja panikoimattomuudesta!!!”

Kun oltiin rauhoituttu ja käännytty kotiin, niin loppumatkasta sitten kiihdytettiin hevosia vähän kovempaan vauhtiin. Akkakin sai Miran ravaamaan ja vielä ravaamaan kovempaa. Ja sitten yhtäkkiä mentiinkin jo laukkaa. Hienoa oli! En ole ikinä vielä laukannut. Pysyin selässä... ja olen ylpeä Mirasta ja itsestäni. Ja kyllä Tiina ja Minttukin laukkasi. Voitto tuli myös vauhdilla.

Ja se Miran pelästymisjuttu, se oli mulle hyvä opetus, kun en niin noita hevosia tunne. Siis, että noinkin saattaa käydä, hevonen säikähtää ja säntää. Olin kyllä vähän ylpeä siitäkin, että pysyin siellä kyydissä. Oli kyllä siinä ja siinä yhdessä kohtaa, mutta pääajatus oli pysyä siellä ja saada Mira pysähtyyn.

Lihakset on olleet kyllä mielenkiintoisesti narisevat. Pikkurillit ja nimettömät, reidet, etenkin vasemman puolen reidet. Ja alaselkä. Mutta taitaa tuo nyt olla jo voiton puolella.

Armin rataharkat

Se nyt on tullut selväksi, että tuo osaa juosta yksin. Viime viikolla 480 m meni aikaan 29,69 s ja juoksu sujui nätisti.

Tällä viikolla sitten otettiin harjoitus ryhmässä. Armi sai juoksuseurakseen Freyan ja Möllin ja matkana näin alkajaisiksi lyhyt eli se 280 m. Akkaa jännitti, Armi oli radalla se oma ”nyrpeän oloinen itsensä”. Koirat koppeihin, Armi keskikoppiin ja sitten lähtö. Akka tuijotti vaan tuota omaansa... ja oi oi oi! Se singahti kopista saman tien kärkeen ja juoksi koko matkan selkeästi kärjessä. Ei pelästynyt juoksukavereita, mikä akkaa vähän etukäteen mietitytti. Ei se myöskään härkkinyt, juoksi vaan. Aika sillä oli 17,19 s ja akka oli erittäin tyytyväinen tuohon suoritukseen.

Micke kyläili

Viime viikolla Armin harkkojen ajaksi Micke meni kyläileen jälkikasvun luokse. Ensin olivat käyneet lenkillä. Jotain extraa tuolle Miksullekin pitää järkätä, kun se on niin myrtynyt kun Armi pääsee kisarepun kanssa radalle.

Tänään käytiin sitten pitkästä aikaa mummolassa

Ja siellähän oli ne Miikan kakarat ja voi sitä menoa kun koirat ilahtui, Etenkin Armi on haltioissaan, kun löytyy ikäistänsä tyttöseuraa. Siinä mennä juostaan edestakaisin vauhdilla. Onhan siinä aina ainakin yksi kirittäjä, ja jemmasta löytyy aina lisää, kun likkoja on kolme pellavapäätä. Kotiin kun päästiin koirien kanssa, niin ruuan söivät ja asettuivat sitten mukavasti olla makoileen. Olihan tuolla mummolassa pikkutraktori, jota akkakin sitten ajoi... ja likat tietenkin :) Micke riemastui vallan, kun akka hyppäsi traktorin kuskiksi.

Tämmöisiä täällä. Jatketaan taas. Hyvää syyskuuta kaikille!

- Minna