Edelleen on mökkeilty, joka viikonloppuinen rituaali tuo jo. Vaan mikäs siinä, akka tykkää, Armi tykkää, Micke tykkää ruuasta ja makaamisesta ja mökkiseurammekin varmaan tykkää, kun kuitenkin mukaan lähtee. Katsotaan nyt, kauan siellä tarkenee.

Akka ja seuransa vieläkin pulikoivat järvessä, vaikka vesi on enää 13,5 asteista. Kylmää, mutta sisulla sinne menee vielä, saunasta tietenkin. Ja ehdottomasti muutama kerta per saunareissu. Koirat ei pahemmin järveen mene, tosin vesikin on niin matalalla, että järveen on jo hankala mennä.

Palohälytin ainakin toimii

Mutta kyllä tuolla on sattumuksiakin. Viime lauantaina piti Muorin määräysten ja ohjeiden mukaisesti lämmittää mökki, ettei siellä ole niin kolkkoa. No, ei kun tuumasta toimeen. Mutta koska mökkiä ei ole moneen kuukauteen lämmitetty, niin piippu ei meinannut millään lähteä vetään. Sen sijaan kaikki savut tunkivat mökin sisälle.

Vedet silmässä ihmisväki koitti saada hommaa toimiin. Savua vaan tulvi ja tulvi. Sitä oli lopulta niin paljon, että kun Micke livahti sohvalle, niin sitä ei ovelta näkynyt. Ja palohälytin huusi... kunnes akka vei sen ulos. No, Mickeäkin täytyi häätää vähän väliä ulos, koska se vanha jästipää oli päättänyt maata sohvalla, niin eihän sen ajatuksia niin vaan käännetä. Mutta eihän koiraa voi semmoisessa savustamossa pitää, tulee vielä kipeeksi.

No, kyllähän se uuninpesä lopulta lähti vetään. Ja sitten tuuletettiin. Ikkunat ja ovet sepposen selällään. Akka avasi jopa makuusopen ikkunan (silmät kiinni), jotta tuuletus sujuisi. Ja kyllähän tuo tupa lopulta jonkin verran, siis varsin huomattavasti, raikastui.

No, kun akka sulki tuota makuusopen ikkunaa, niin ensin sen ikkunan edessä oleva tuoli vastusti sulkemista. Sitten lopulta putosi verho tankoineen akan päähän. Mutta mitäpä tuosta, hymyillen akka laittoi verhon paikoilleen.

Micke on haltioissaan myös aina kun ihmiset syö, tietenkin. Mihinkä Micken tavat olisivat muuttuneet. Armi ei niin kiinnostunut ole syömisestä, mutta Mickehän on Micke. Ja kyllähän ne molemmat aina saa myös maistiaisia, siitä ihmisten aterialta.

Syksyn viiletessä koirat ovat ottaneet myös enevissä määrin ohjelmaansa koohotusta,. Mickekin, vanha patu, koittaa saada jopa akkaa rieuhumaan... no joskus se onnistuukin. Mutta useimmiten koirat kaahailevat keskenään.

Näin leppoisasti lauman mökkireissut sujuvat. Grillaillen, saunoen ja uiden, pannukahvia juoden, silkkaa mukavuutta!

Alkaa lokakuu, syksy on siis täällä. Huomatkaahan syksyn upeat värit ja nauttikaa!

- Minna