Niinpä niin, perjantaina Armi sai sitten uuden kipsin. Likka oli ihan reipas, ei tarvinnut rauhoittaakaan. Olin ottanut koko päivän vapaaksi, että jos täytyy rauhoittaa, niin olen siinä kotosalla sitten vahtaamassa. Mutta hyvä näin, kehitin meinaan itselleni kuumeen.

Näädännaamalla uusi kiva vihreä kipsi... ja "järjen valo kateissa" -ilme. Mutta voin sanoa, että ei sen järjen valo kateissa ole, päinvastoin.

Niin, perjantaina se sai siis uuden kipsin ja lauantaina aamulla noin kahdeksan korvilla se sitten otti sen pois. Tosi on! Olin yöllä noin neljän aikoihin tarkistanut ja silloin kipsi oli vielä jalassa. Voitte kuvitella mitä tunneskaaloja kävin läpi sitten aamusella.

No, ei muuta kuin sama rumba taas. Pehmustetta, öljyväripensseliä (niitä piisaa), pehmustetta sun muuta ja joka väliin vähän teippiä. Hyvin meni. Taitaa mokoma penikka suorastaan nauttia siitä, että huomioin sitä näin paljon, vaikka ihan vaan sitten jalkaa paketoimalla.

No, koska olin kuumeessa, menimme siinä jossain vaiheessa päivää sitten päivänokulaisille... ja kun heräsin huomasin ensimmäiseksi, että Armi oli poistanut jälleen pakettinsa. Voi tavaton! Älkääkä greyväki sanoko, että olisit laittanut sille kuonokopan, meinaan sillä on tuo nyt ollut päässä hyvinkin tiiviisti. Kiva leikki, akka paketoi, Armi purkaa... heh heh.

Tätä ei oteta pois edes nukkuessa.

No, nyt tein sitten semmoisen paketin, johon en laittanutkaan pensseliä, vaan hoksasin, että talouspaperirullan hylsystä saa näppärän lastan. Hieno tuli... ja se pysyi jalassa jo vähän kauemmin.

Mitäs sitten muuta tapahtui... niin, itse olin siis kuumeessa, joten olin vähän voimaton kaikessa. Tein kuitenkin koirille valmiiksi sellaista koiranpuuroa (lihaa sun muta sotkettuna puuroon) ja tätä puuroa tein semmoisen satsin, että siinä oli kolmen koiran iltaruuat kahdeksi päiväksi. No, kuinka kävi? Menin jossain välissä tupakalle ja sillä välin greyn prkleet olivat kimpassa pudottaneet sen puurokipon tiskipöydältä, missä se oli jäähtymässä. Kansi oli tietenkin irronnut... ja keittiön lattialla oli puuroa ja puuroa, lihan rippeitä ja puuroa.

Ja touhu on ollut taas tehokasta. Kävin siis vain tupakalla ja jo tämmöinen sotku. Kun tulin parvekkeelta, Micke hipsi vaivihkaa pois keittiöstä... ja jätti pienen koiralapsen ottaan vastaan kaikki torut. Mutta olisitte nähneet Armin - sillä oli kuonokoppa täynnä puuroa. No, mitä tein moisen sotkun kohdatessani? Lapoin sillä puuroastian kannella sitä puuroa lattialta takaisin puuroastiaan... loput käskin koirien siivota (siivosivatkin innolla). Paljonko ehtivät varastaa? No, yhden iltaruuan verran (siis kolmen koiran päiväannokset).

Sitten vaan istuin keittiön lattialla ja nauroin. Ei kai siinä ollut kuin kaksi vaihtoehtoa, itkeä tai nauraa. Minä siis nauroin ja nauroin. Sitten soitin mm. äidilleni ja kerroin, mitä p*skiaiset olivat puuhanneet (tuo on äitini antama hellittelynimi koirilleni).

Mutta Sohvi, se on ollut tässä koko ajan moitteeton koira. Johtunee ehkä siitä, ettei se kuule mitään vaan vetelee hirsiä päivät pitkät. Lisää Sohveja huusholliini!

Eilinen, sunnuntai, meni kohtuullisen rauhallisesti. Toki aamutuimaan uusin lastan, kun se oli jotenkin siinä sohvalla. Muuten koko päivä oli aika leppoisa, sain nukuttua vähän kuumetta ja univelkaa pois.

Tänä aamuna uusin jälleen tuon jalkapaketin, tosin vaan ihan varalta, kun se oli jotenkin löysän oloinen. Ja ei muuta kuin töihin... ja kohta lekurille soitteleen.

Kertoilen taas, jos jotain tapahtuu... tapahtuisipa jotain vähemmän kaaoottista.

t. Minna K