Lokakuu tuli ja meni, marraskuu tuli ja meni ja joulukuukin on kohta jo mennyt. Parhaillaan ulkona räiskyvät ilotulitusraketit, vuosi kun vaihtuu muutaman tunnin kuluttua. Micke makaa sohvalla... Armi on pöydän alla. Siinä onkin ensimmäinen selkeästi paukkuarka koirani. Harmi, pikkuinen on kauhuissaan.

Aika on vierähtänyt kovin vikkelästi, eikä akka ole saanut kirjoiteltua mitään. Mutta kyllä täällä silti ollaan ja puuhastellaan. Koirat voi virkeästi ja ilahduttavat joka päivä akkaa... jos ei muulla, niin ihan vaan naamoillaan.

Kaksikko

Mickestä ja Armista on tullut varsinainen kaksikko. Kun ei ole Sohvia enää pitämässä kuria, niin meno äityy välillä mahdottomaksi, jopa sisätiloissa, missä kohellus ei ole sallittua. Akkaa ei aina viitsitä kuunnella, kun on niin hauskaa vehdata keskenään. Edelleen Micke nuolee Armia, niin kuin silloin, kun Armi oli pieni penikka. Naamasta aina aloitus ja määrätietoisesti koko pikkukoira nuollaan läpi. Ja Armi makaa selällään autuaassa tilassa kun Micke hoivaa. Akka voi sanoa, että sitä on sietämätön kuunnella, koska se saattaa kestää ja kestää.

Mutta selkeästi nuo ovat jotenkin kiintyneitä toisiinsa. Onhan ne samaa sorttia ja samat mieltymykset molemmilla. Välillä mennään älytöntä kaahausta ja sitten maataankin reporankoina. Välillä kyylätään herkkuja, vaikka Armi ei ole tätä vielä ihan oikein sisäistänyt. Se kyylää lähinnä kateudesta. Se ei tosiaankaan ole aivan niin ahne luonne kuin Micke.

Kiva niitä on seurata, kun ovat tuollaisia hassutuksia molemmat. Erilaisia mutta samanlaisia. Micke on se suurisydäminen leppoisa olento, Epeli, joka rakastaa kaikkia ja on äärettömän hellä koira. Armissa sitten vaihtelee hempeä tyttönen ja kamala narttu. Mutta suloinen se on, molemmat on niin armaita.

Syksy meni sukkelaan

Greyhound racing -harrastus on nyt talviteloilla, mutta keväällä taas toivon mukaan jatketaan. Tällä kaudella saavutettiin tavoitteemme ja ensi kaudelle sitten tavoitteet nousee. Mutta näitä sitten, kun/jos ne ovat ajankohtaisia.

Mökkeilyä jatkettiin aina lokakuun loppuun. Järvivesi oli viimeisellä mökkireissulla 5 astetta ja ilma oli 3 astetta. Hyvin tarkenni. Kohta alkaakin sitten jääkelit, ja pääsee autolla mökille koiria jäälle juoksuttaan. Tuohon nyt vaan täytyy odotella Äijän lupaa.

Ratsastusharrastuskin on edelleen jatkunut, niin akalla kuin Reetalla. Tosin kelit tekee välillä suunnitelmiin tepposia. Milloin on kaameaa kuraa ja hevoset pyörineet, siis piehtaroineet, yltiöpäisesti mudassa. Tai sitten on kova pakkanen. Mutta kyllä se tästä taas. Tänään, vuoden 2009 viimeisenä päivänä oli Tiina-serkun kanssa vuoden viimeinen ratsastus. Oli kylmä, mutta mentiin silti. Mentiin sinne metsään, joten Voittokin sai tulla mukaan. On se vaan niin hienoa, tuo ratsastaminen ja luonto. Ai että!

Huippuhekti ratsastuksessa on ollut varmaankin se, kun lokakuussa akka meni Miran kanssa tuonne metsään niin, että oli vain akka ja Mira sekä akan koirat. Se oli hienoa! Kaikki sujui mukavasti, paitsi siinä vaiheessa kun koirat kaahasivat edessä, siis kymmeniä metrejä edessä. Mira ajatteli, että mennäänpä mekin vähän vauhdikkaammin. Sepä ei Mickelle sopinut ollenkaan. Micke ryntäsi greyn nopeudella ja komensi ”Vouh vouh” eli ”ette kyllä kaahaa”. Ei me sitten Miran kanssa enää.

Pikkujouluvieraita

Tässä joulukuun alussa Akalla oli täällä kotosalla pikkujoulut. Vieraita lappasi ovesta tämän tästä. Micke oli haltioissaan, paljon vieraita, kivaa! Armi puolestaan järkyttyi tyystin, sillä meni lopulta mahakin ihan sekaisin.

Ja Micke oli muutenkin elementissään. Naisia talossa, niin mikäpä oli Micken istuksia sohvalla naisten välissä. Välillä se vaihtoi päänsä paikkaa toisen naisen sylistä toisen syliin. Armi puolestaan kartteli kaikkia, vaikka kyllä sitäkin olisi vieraat paijanneet. Loppuillasta likka vasta tohti vähän lähestyä vieraita.

Tarjolla oli kaikkea herkkuakin ja Micke tietysti yritti parhaansa mukaan varastaa, tai siis maistaa, aina tilaisuuden tullen. Tarkkana täytyi ihmisväen olla. Mutta saihan se sitten nuolla kakkulautaset... tätäkin Armi vähän jännitti, mutta maistoi kyllä sitten tarjottua tassia.

Paikalle saapui myös Joulupukki! Micke oli tästäkin partasuusta, että ”jihuu, tuo lahjapakettityyppi ilmaantui tänne” ja se varsin mielellään olisi ottanut jokaisen paketin itselleen. Ihan tosi, se olisi joulupukin kaikkien aikojen huonoin Pikku Apuri, koska omisi kaikki paketit. Arvannette, että Armia partasuu kammotti. On ne niin erilaiset koiruudet!

Joulu

Joulu vietettiin perinteisesti porukoilla. Kävin koirien kanssa linjalla, saivat koheltaa. Sitten syötiin hyvin, saunottiin ja oli leppoisaa.

Sitten alkoi tapahtua kummia, ainakin Armin mielestä. Paikalle saapui taas se kumma tyyppi, jota Armi Aavikko pötki kauhuissaan pakoon ihan olohuoneen perukoille asti. No, me kaikki viisaammat tiedämme, että joulupukki tulee käymään jouluna, eikä joulupukkia tarvii pelätä. Armi ei tätä tiennyt.

Vaan Micke oli iloinen, se kun on oikea joulukoira ja varsinainen joulumieli. Silloinhan saa herkkuja, lahjoja ja maata päikkäreitä, taas vähän herkkuja ja päikkäreitä. Kyllä se Armikiin siitä sitten, kun huomasi, että Mickellä on kivaa. Ja toihan se pukki koiruuksillekin paketteja, joten ei ne nyt ihan hirveitä voi olla.

Vuoden vaihde on tosiaan menossa juuri. Tässä nyt ei pääse pihallekaan ennen kuin räiske lakkaa. Mutta, toivotammepa siis kaikille oikein hyvää vuotta 2010!

Loppukevennyksenä huimia taitotemppuja, mitä olen kauhella vaivalla näille greyhoundeilleni saanut opetettua. Miikka, tuo veljeni, siinä näitä käskyttää. Ensin Armi ja sitten Micke.

- Minna ja koiruudet