Oh hoh, onpas aika hurahtanut. Kesä on jo pitkällä.

Mökkeilyä

Mökillä ollaan oltu aika vähän, toki kuitenkin ollaan siellä oltu. Micke on seurannut Armin esimerkkiä ja oppinut nautiskelemaan vedestä, siitä järvestä. Molemmat hurtat käyvät vähän väliä luttaamassa ja sitten riehutaan. Tuon jälkeen hetki lepoa ja sitten taa lutataan, riehutaan...

Muuten Micke ei vieläkään erityisemmin nauti mökkielämästä. Se kun on aito citykoira ja viihtyy ainoastaan kerrostalossa. Armi sen sijaan on edesmenneen Sohvimme manttelinperijä mökkeilyssä. Se jopa koittaa karata sinne takaisin.

Yhden kerran Mickekin suorastaan nautti. Akan ystävättäriä oli kokonainen lauma tuolla ja kyllähän Micke naisista tykkää, vaikka olivatkin ihmisiä. Se nukkui yönsäkin kuin tukki, kahden naisen välissä. Oli varmaan elämänsä ihanin yö.

Lautta

Äijä rakensi tänä vuonna taas lautan tuonne mökille. Sehän on ihan huippua. Eräs kaunis päivä myös jälkikasvu tuli mökille piipahtamaan. Ja paikalle saapui myös Miikka. No, eikös nuo pojat (aikuiset miehet) jo koiriakin sinne lautalle sovitelleet. Eikä nuo olennot nyt mitenkään järkyttyneet. Paitsi Armi järkyttyi siinä vaiheessa, kun Miikka sukelsi lautan viereen ja Miikan pää ilmestyi järvestä. Silloin Armi päätti uida rantaan.

Äkkiä rantaan...

Bling bling

No, akka haki koirille uudet hihnat eläintarvikekaupasta ja samalla osui silmiin ”bling bling” -pannat. Koska nuo olivat varsin edukkaat, niin sellaiset sitten koirille. Muuten pannat ovat samanlaiset, timanttisia luita ja solkikin timanttikoristeinen. Micken panta on vaan kullanvärinen ja Armilla hopeanvärinen. Hienot ne on, krumeluurit. Kesän galleriassa on kuvat.

Tosin muori sanoi säälittelevällä äänellä Mickelle, että ”ensin mieheltä viedään pallit ja sitten vielä laitetaan tuollainen kaulaan, kamalaa”.

Tiina-serkulla jälleen

Käytiin taas Tiina-serkun lapsosia ja eläimiä katsomassa. Akalla oli mukana Miikalta lainassa Noora ja Reeta... ja ei kun sinne vaan pikkuserkkujen kanssa touhuamaan. Kivaa oli kuulemma likoilla! Arttu vaan ei saa ikinä seuraa, kun akka raahaa sinne vaan tyttöjä. Harmi! Täytyisi keksiä jotain.

Mira-hevonen olikin laitumella, joten paikalla olivat hevosista Minttu ja varsansa Voitto. Voi hyvänen aika, kuulkaas, että voi hevosen lapsi olla niin suloinen. En ollut ajatellutkaan, että niilläkin on sellainen ”vauvannaama”. Ja kuinka tuo potra poika on niin olevinaan jo ihan oikea hevonen. Naurattaa jo muisteleminenkin. Minttu emosena oli rauhallinen, niin kuin aina. Varsaa sai mennä huoletta katsomaan sinne aitaukseen. Tuliaisiakin oli, porkkanoita. Akka ei oikein tiennyt, mikä on hevosten herkkua, mutta Miikan likat neuvoi. Ja kyllä vain porkkanat maittoikin. No, Voitto on vielä sellainen tissipoika, ei ymmärrä porkkanoista.

Voitto äidin tissillä. Parasta, mitä pieni hevonen tietää.

Koirista muuten Pentu oli kuulemma lähtenyt moottoripyöräreissulle. Sen sijaan paikalla olikin sitten arvokas (tai no jaa) lady, Viivi. Ja tietenkin muut koirat. Vitsipilli taas pelotteli Armia, joka majoittautui autoni takaronttiin (avoinna) ja irvisteli sieltä moiselle dogille.

Kun lähdimme kotimatkalle, niin Tiina-serkku neuvoi, kuinka ajetaan sinne laitumelle. Näin päästiin myös Miraa tervehtiin. Ja sieltä se tuli iloisena komean miesseuralaisensa (no 27-vuotias ja ruuna, mutta ei haittaa Miraa) kanssa meitä tervehtimään. Tiina-serkun luvalla saimme mennä sinne aitaukseenkin. Jopa Armi tuli. Eikä se taida hevosia pelätäkään... Vitsipilliä kaiketi enemmän. Tuliaisiakin oli jätetty näille kahdelle, ja maistuihan nuo. Mukavaa oli nähdä Mira. Onhan Mira-Loviisa se akan ensimmäinen hevonen.

TSGK:n harkoissa

Akka vei nyt sotasuunnitelman ja Vesku Vesinokkaeläimen kanssa tuon Prinsessa Armaadan rataharkkoihin. Keväällä Hyvinkäällä Armia suorastaan järkytti moinen koneviehe. Nyt se on saanut vähän kasvaa mieleltään ja Veskulla, aina vaan Veskulla, on otettu käsiviehettä. Ja ajaahan tuo likka, siinä ei ollut ongelmaa.

Ensin siinä sitten katseltiin radalle kun muut koirat jahtasivat konevieheen perässä roikkuvaa hapsotusta. Ja avot – Armi hoksasi, että siellä on jotakin, joka on paljon kiinnostavampaa kuin se juokseva koira... se hapsotus!

Armilla sytytti!

Sitten, oma vuoro oli lähes viimesenä. Hand slippinä maalialueelta pysäytysalueelle eli siis puoli kierrosta. Akka ajatteli, mitä tästäkin tulee. Vesku laitettiin siihen konevieheeseen lisäksi killumaan ja ei muuta kuin yritystä peliin.

Ja voi ja oi! Armi tiesi, mitä tehdä. Se ei pelännyt mitään, vaan hoksattuaan jutun juonen jahtasi koneviehettä veskuineen hapsotuksineen koko suunnitellun matkan. Akka oli riemastunut... ja niin oli Armikin. Kun akka sitten juoksi hakemaan koiraa, tuo typykkä vähän vastaan ja innoissaan palasi vieheelle... tule akka katsomaan, minkä sain kiinni”. Voi iloa ja voi onnea!

Ollaan me toki muutenkin lenkkeiltytänä ja metsässäkin käyty. Hiljan kierrettiin Ahvenjärvi. Siellä en ole ollut ”ilman Sohvia” -aikana. Ja viime sunnuntaina akka vei koirat Kivivuorelle mukavalle metsälenkille... harhauduttiin ja loppulenkistä muodostui nooh... ei välttämättä niin mukava.

No niin, tässä nyt tuli vähän uutisia.

Aurinkoisia kesäpäiviä kaikille!

- Minna