No niinpä niin. Tänään olen jo miettinyt, että koska tämä epäonni mahtaa kääntyä onneksi?

Päivän tapahtumat kun oli taas kaikkea muuta kuin onnen kantamoista. Katsokaas, töiden jälkeen tietenkin heti ulkoilutin hurtat, se meni ihan hyvin. Armin (lääkärinvaaka 25 kg) tietenkin kannan raput ylös ja alas, mutta mikäs tässä on kuntoillessa.

Sitten tultiin sisälle. Irroitin heti Armin jalasta ulkoilupussia ja sillä välin Micke veteli Armin särkylääkkeet ahnaaseen kuonoonsa. Joo joo! Hetken etsin näitä lääkkeitä lattialta, koska lääkepussi oli maassa pureksittuna... pakko oli todeta totuus. Micke iski taas! Se oli ottanut nämä lääkkeet käsilaukustani, joka oli kirjahyllyssä. Aikaa tuohon on mennyt varmaan noin minuutti, koska ei se pussin irroittaminen ikuisuutta kestänyt.

Ei muuta kuin yritin soittaa elänääkärille ja tietenkin Marille. Marin lopulta tavoitin ja suolaneuvolla koitin sitten saada Micken oksentamaan. Oikein ulos menin sen kanssa, että saa oksentaa surutta. En onnistunut. Micke vaan nautiskeli auringonpaisteesta, ja ainahan on extraa olla akan kanssa ulkosalla kahdestaan.

Toivotaan nyt, että tämän lääkenapsimisen epäonni olisi tässä, ettei nyt mitään katastrofia tuosta seuraisi.

Sitten tajusin tässä, että meidän prinsessa Armaada, jota siis rahtaan noita rappuja ylös ja alas, niin prinsessa on oppinut nyt jo, että tässähän toimii kantopalvelu. Se ei edes yritä kävellä rappuja kohti vaan kävelee eteeni sivuttain ja katsoo minua tyyliin "nappaahan nyt sylkköön, että päästään taas".

Arvatkaa, tämän uutisoinnin ei kyllä pitänyt olla tämän tyylistä. Olin ajatellut, että kirjoittelen kaikkea hassua ja hauskaa tapahtunutta. Mutta ei se nyt näin mene sekään.

Katsellaan taas! Öitä ja huomenia!

t. Minna K