Niin, arki kahden koiran kanssa on sitten alkanut. Ja missä merkeissä? Ikävä on kaikilla, niin ihmisillä kuin greyhoundeilla.

Rappukäytävässä unohdan, että koirian on vain kaksi. Sohvi kun sai kävellä rapussa vapaana, niin meinaan aina alaovella ottaa Armilta pannan pois. Sitten tulee se "eihän se näin menekään" -olo. Rappusia mentäessä kurkkaan aina taakseni, että tuleeko se Sohvi sieltä. Ja näin tekee myös Micke.

Lenkillä on muutenkin outoa, kun kädessä on väärä tunto. Siis jotain puuttuu. Lisäksi vauhtimme on kiihtynyt. Olihan Sohvi kuitenkin aika hidas jo. Taas tulee -olo.

Paljon on ollut viime kuukausina laumassamme muutoksia. Ensin jälkikasvun muutto omilleen ja nyt Sohvin poissaolo. Niinpä nämä greyt ovatkin olleet hieman sekaisin. Vikisevät ja, mikä kiusallisinta, ovat jopa ulvoneet täällä kun poistun paikalta. Micke matalalla sudenäänellään ja Armi kuulemma kimeämmällä kojoottikiljunnalla. Kumpikin siis ulvoo. Lohduttaa vähän, etteivät sentään koko päivää, ihan hetken vaan.

No, olen minä kuitenkin koittanut järjestää noille kahdelle luupäälle toimintaa. Metsätiellä ollaan taas käyty ahkerammin (nämähän loppui kuin seinään Armin varvasonnettomuuden vuoksi).

Viime sunnuntaina oltiin tutuilla metsäteillä, Ahvenjärventien maastoilla, Jaanan poppoon kanssa. Mukana olivat Jaana lapsineen ja koirineen. Koirat tuli toimeen mainiosti, vaikka Jaana oli vähän sitä mietiskellyt. Minä en juuri mietiskellytkään, sillä en osannut ajatellakaan muuta.

Jutta ja koirat (Ronja-Whippet, greyt Micke ja Armi sekä monirotuinen Möykky).

No, metsälenkin jälkeen kun olin jo kotiin ajamassa veljeni keskimmäinen, Noora, soitti: "Minna, me ollaan mökille menossa, tuletko sääkin?" No, ei minun pitänyt, mutta kaahasin tuonne kuitenkin. Siellä oli koko melkein sukupuu paikalla. Oli Äijä ja Muori, Miikka oli Nooran ja Reetan kanssa. Väki pilkki, koirat ihmetteli. Minä palelin.

Mökin talvikausi on vihdoin alkanut.

No, kylmä oli jäällä ja minä nappasin kyytiini koirat sekä Reetan ja lähdimme mummolaan. Heti pian perässä tulikin Muori ja Äijä. Muori keitteli kahvit, Äijä perkasi kaloja. Reeta lähti Armin kanssa vielä remmilenkille linjalle ja sen jälkeen tämä kaksikko viihtyi vielä ulkosalla.

Armi ja Reeta viihtyvät keskenään.

Pois lähtiessä koirat taisivat olla jokseenkin väsyneitä. Koitin kuvata Armin jumpittelua, mutta mitenkäs kävikään? No näin. Olin ällistynyt, sillä tuo kakara (Armi siis, ei Reeta) on jo jonkin aikaa säännöllisesti kieltäytynyt lähtemästä mummolasta kotiin.

Näin meillä nyt menee. Koirat varmaankin lopetavat ikävöintinsä jossain vaiheessa ja eiköhän akkakin lopeta herkistelynsä Sohvista puhuttaessa.

Terkuin Minna