Elokuu 2008

Kerrotaanpas tässä nyt tapahtumat ajan tasalle, kevään ja kesän osuudet lyhkäisesti yhteen syssyyn.

Sohvi: Sohvi täytti huhtikuussa 14 vuotta. Muori oli keväällä niin huonossa kunnossa, että vappuna mökillä ollessani olin aivan varma, ettei muori juhannusta tule näkemään. Talvi ja kevät olivat vaikeita, Sohvi kaatuili, takapää petti alta pienimmästäkin (esim. aivastuksesta).

Mutta niin vaan muori näki juhannuksen... ja koko kesän on ollut tuossa todella virkeä. Se jopa juosta hölköttää korvat hulmuten. Ihan tosi! No, kesällä ei varmaan kylmyys luita kolota ja olen sille antanut myös säännöllisesti glukosamiinia. Ja voihan se olla, että penikan riesa on virkistänyt myös muoria.

Sohvin kuulo on kyllä hävinnyt taivaan tuuliin. Sohvi onkin siksi kovin säikky ja valpastelee usein. Murisee jo valmiiksi Armille, vaikka penikkaa ei näkyisi samassa huoneessa. Puhetta se ei tietenkään tottele, kun eihän se kuule mitään. Käytän siis nykyisin suurieleisiä viittomia. Ihan kiva, kun se karkaa omille teilleen ripein askelin, niin eihän sitä voi edes komentaa.

Muisti sillä myös on välillä mitä sattuu, dementiaa varmaankin. Eilen se esim. katseli hämillään sängyllä loikoilevaa Armia... meni ja nuuski naamaa... ja mitä ihmettä! Nuoli Armia! Maailman kirjat oli sillä hetkellä sekaisin, tai ainakin Sohvin pää, sillä Sohvi ei penikoita nuole, komentaa vaan.

Micke: Mickekin täytti kesäkuussa jo 7 vuotta. Mihin se aika katoaa? Oma huumorintajuinen ja juoni itsensä se on edelleen. Leppoisa kotikoira, ja jotka Micken kisoista muistavat, niin karmea otus vieläkin "saaliita" nähdessään.

Ruoka on Micken suurin nautinto edelleen, mutta hieman ronkeli siitä on tullut nyt ihan tässä muutamassa kuukaudessa. Micke, joka on aina ollut vaikea "lihotettava" söi penikan ruuanjämiä siihen malliin, että painoa humpsahti 5 kiloa lisää. Aivan - viisi kiloa! No, täytyy sanoa, että tuota vanhaa luuviulua kyllä pukee pieni pehmeys.

Mitäpä muuta miehelle kuuluu? Niin, se on  tossun alla ja pahemman kerran onkin. Ei riitä, että ikivanha vanhapiikamuori on märisemässä, Armi-penikkakin osaa jo pompottaa poika-poloista.

Mutta Micke on kyllä täysin tykästynyt Armiin, hyvät hermotkin sillä on riekkuvan pennun suhteen... tai kyllähän sillä kärsivällisyyttä kotioloissa on aina ollut. Iltapuhteiksi Armi hakeutuu aina Micken viereen vinkumalla... ja Armi saa tahtonsa aina läpi. Micke nuolee koko pikkuplikan kauttaaltaan, naama, maha, kyljet...

Armi: Niin, puolivuotias on penikkakin jo. Ja kasvanut hurjasti. Meillä kun ei ole aiemmin greyn pentua ollutkaan, niin tätä kasvua jaksan ihmetellä. Vastahan Armi oli pieni alta kymmenkiloinen söpöläinen. Nyt painaa reilut 20 kiloa ja on Sohvia jo melkoisen paljon korkeampi. Hampaatkin on jo oikeat petoelukan hampaat, ei ole kita enää mikään vauvan suu.

Armin väri, se vasta on mielenkiintoinen juttu. Syntyessäänhän tuo oli sininen pentu. Pian siihen ilmestui parit aavistukset rusehtavaa. Meille muuttaessaan Armi oli edelleen varsin sininen, brindelä aavistus. Nyt koira on selkeästi brindle. Kuono sillä kuitenkin on vielä hassusti sininen.

Vaan kiltti se on, aivan valtavan kiltti. Se ei ole vielä tuhonnut oikein mitään. No, vähän tapettia, tai jonkin verrankin. Kengän, tai oikeastaan muutaman kengän. Vähän sohvia (siis huonekaluja), tai siis sohvat menee vaihtoon kun tuo tuosta saadaan isoksi ja rauhalliseksi.

Greyhound, sitä tuo Armi tosiaan on. Jänisjahtiin se opetti yllättäen Sohvi. Itse olin kauhuissani ja Micke remmissä vimmastuneena. Miksi olin kauhuissani? No, jäniksen perässä juoksee dementiamummo, jonka muistista ei tiedä, joka ei kuule seuranaan pieni pentu, jolla ei vielä omaa älyä ole. Onneksi tuo jahti meni ihan hyvin ja sain tehokaksikon kiinni aika suosiolla.

Rättileikkejä ollaan tietenkin leikitty, onkivavalla myös ja ollaanpa koitettu Armia myös käsivieheelle... ja avot! Likka on ihan menoillaan. Käytiin myös harkoissa 6.8.2008 Pinsiön vetosuoralla. Otettiin pari lähtöä avoimen kopin läpi ja ihan hyvin se sujui.

Vaan on tuo Armi kertakaikkisen oivaolento ja niiiiiin ihana, suloinen, söpöläinen!

Tämmöisiä kuulumisia tällä kertaa. Nyt niitä pitäisi sitten tulla vähän useammin!

t. Minna K

---

Huhtikuu 2008

No nyt on lauma kasvanut sillä porukkaan tuli lisävoimiksi pikkuinen greyhound, Armi (Orange Blossom). Armi tuli perheeseeme perjantaina 11.4.2008 ja tänään näyttää jo sopeutuneen lauman ipanaksi. Paljon on tyttönen jo oppinutkin: uusi koti ja uusi porukka, ruokajärjestys, rappukäytävä, ulkoilu täällä Tampereella... vaikka mitä. Ja hurmaamisen tuo pentu sai kyllä jo synnyinlahjaksi, meinaan kyllä se sellainen Miss Armi vaan on.

Orange Blosson (kuva: Mari Porma)

---

Helmikuu 2008

Niin, ollaan jo vuodessa 2008. Tutut varmaankin ihmettelevät, minne olemme hävinneet. Mutta nyt taas ilmaannumme maisemiin.

Sohvi on vanhentunut rutkasti, jalkoja jäykistää, paitsi kun muisti tekee tepposet ja Sohvi muistaa olevansa nuori. Silloin likka kyllä viilettää kuin tuulispää, tuo kyllä kostautuu aina seuraavana päivänä. Muistikin on alkanut tehdä tepposia. Sohvi ei enää halua totella nimeä Sohvi. Nyt kuuluu sanoa Salvador Dali. Näin on partasuinen koira päättänyt.

Micke, nooo Mickehän on Micke vaikka voissa paistaisi. Samat kujeet kuin ennen. Tilaisuus tekee varkaan, siis ruokavarkaan. Tähän tapaan meillä on keksitty ratkaisu, tai siis otettu käyttöön aataminaikainen suihkupullo keittiön tiskipöydällä. Kummasti tepsii.

Tämmöisiä tänne kuuluu!

- Minna K