No niin, koitan tässä nyt heittää jotain lyhyttä raporttia kuulumisista... tosin tuntuu jotenkin, että toistan vaan itseäni tai siis näitä juttuja. Niin, ja lyhyttä raporttia siksi, että nyt on tietokone pannassa. Niskani ja hartiani ovat niin jumissa, että päätä on särkenyt jo monta päivää yhtä kyytiä. Lääkäri määräsi saikulle ja tietokonekieltoon. Sitä mieluusti noudatankin, sillä tämä on kamalaa, keskiviikkona pää ei enää kääntynyt. Torstaina onneksi oli jo parempi päivä.

Mitäs koirille

Maanantaina eräs ystäväni kävi meillä iltasella kahvilla ja näyttämässä uutta autoaan. Autoa kävimme sitten myös koeajamassa. Ja tämän puolentoista tunnin ajelun aikana Armi oli syönyt kuonokoppansa käyttökelvottomaksi. Joo, se oli tuhonnut kopan sisältäpäin. Hieno saavutus sinänsä, mutta en minä siitä nyt kauheasti innostunut!

Ja voinette arvata, mitä paketille (kipsille) oli tapahtunut sitten tiistaiaamuna? Kyllä, kyllä vain. Paketti oli näppärästi jälleen erillään koiran kintusta. Ja minä tietenkin lastaa väsäämään.

Ei hätä ollut tämän näköinen, sillä tiistaille oli kuitenkin jo varattu lääkäri. Armille vaihdetiin tiistaina paketti, kipsin tilalle lasta. Ulompi varvas on jo hyvinkin parantunut, se toinen kaipaa vielä kuntoutusta ja sen sellaista, pakettia ja lääkäriä. Kääre olikin vallan herttainen, pinkillä pohjalla violetteja sydämiä. Tosin pirullisena akkana kätkin tuon söpön kääreen keisarilliseen sukkaan. Niin, ja koska Armi rauhoitettiin kuvia varten, niin sepä oli koko tiistai-illan sitten hieman unelias... ja kärsi ilmeisesti seuraavan yön krapulasta. Ainakin itkeä pillitti vähän väliä.

No mitäs sitten kun se kuonokoppakin oli risa. Minä väsäsin likan päähän Micken vanhasta tötteröstä sopivan. Likka ei ihastunut ollenkaan. Prinsessa Pönttöpää! Tänään sain uuden sopivamman kuonokopan, ostin ystävältäni (kiitos Nina).

Viattoman naama!

Ja nyt perjantaiaamuna mietin, että tuo Armin jalka ei voi olla kunnossa. Soitin eläinlääkärille (niin, taas) ja selostin, ettei Armi varaa ollenkaan kipeälle jalalle (aiemmin varasi) ja kun laitan ulkoilupussia tyttösen jalkaan, se kiroilee kuin merimies (ärhenteli). Oletin, että jalkaan sattuu. Ja niin varmasti sattuikin, sillä eläinlääkäri avasi paketin, ja lasta oli nyrhennyt Armin jalkaan kunnon reiän. Pehmusteet oli tietenkin jääneet vereen kiinni. No, nyt on uusi paketti, erilainen lasta, lääkekuuri... ja jopas taas varaa jalalle eikä kiroilekaan.

Aah, uusi lasta ei kiristä!

Tässä tulee miltei pelkää Armijuttua, mutta mainitaanpa nyt Sohvistakin jotain. En tiedä, luulenko vaan vai onko sen nuuskutus taas lisääntynyt. Se oli miltei koko kesän nuuskuttamatta mutta nyt taas olen sitä tuosta vaivasta joutunut lääkitsemään. Torstaina aamulla kun lähdin koiria viemään ulos, Sohvi nuuskutti niin kovaa rappukäytävässä, että ajattelin jo naapureiden heräävän ja ihmettelevän, mikä sika siellä röhkii. No, syksykö tämän nyt aiheuttaa, koleus ja kosteus.

Ja sitten, sillä on niitä pieniä ihokasvaimia (tai jotain sellaisia). Se kalvaa niitä jaloissa olevia kaiket ajat (juuri nytkin). Ja koska se ei kuule, niin eihän se noteeraamun kieltoja. Jos se makoilee sängyllä jalkopäässä (joskus iltaisin), niin tuuppasen sitä kevyesti jalallani, niin sitten se lopettaa... tai siirtyy lattialle kalvamaan. Ja kun se rapsuttelee itseään, se väliin vingahtelee, että kai niitä näppylöitä aristaakin. Surkeeta! Täytyy nyt seurailla.

Mutta ei se nyt ihan pelkkä vanha vaivainen höperö ole, sillä nenä sillä pelaa ja hyvin pelaakin. Se herää syvästäkin unesta jos vain oikea tuoksu tavoittaa sen nenän. Mitä ovat oikeat tuoksut? No, maksalaatikko ja tonnikala... niiden vuoksi se kömpii sängyn alta ja suorastaan lentää keittiöön. Ja näitä se myös kerjää häpeilemättömästi. Tutisuttaa partaansa, ärisee ja rutisee, heiluttaa häntää...

Micken mimmit!

Miten sitten Micke kestää näitä eukkojansa? No, olen kyllä todella kiitollinen, että tuo meidän pikkupoitsumme on noin hyvähermoinen koira. Liikunta on tällä hetkellä mitä on, siis olematonta. Mutta onneksi Micke tyytyy myös väliin näin laiskaankin elämäntapaan, Lazy Days, Lazy Days.

Päivä nokoset nro 4.

Muuten, olen kirjoittanut tätä uutispätkää kahden eri päivän aikana, yritin korjata ajanilmaisut oikeiksi, mutta jos jotain kummaa löytyy, niin pistäkää akan heikentyneen huomiokyvyn piikkiin.

Palailen taas, toivottavasti pian jo uudella aiheella!

t. Minna K